Piia Saari suoritti reilu kymmenen vuotta sitten oppisopimuksella karjatalouden ammattitutkinnon. Maatalouden töitä Saari oli ehtinyt tehdä monta vuotta ennen sitä. Töiden loppuessa Saari siirtyi siivoojaksi.

–Työ oli raskasta ja paikat särkyivät. Olin monta vuotta sairaslomalla. Tuli taas alan vaihto ja piti päättää miksi ruveta isona, Saari kertoo.

Piia Saari hakeutui sitten lukemaan itseänsä merkonomiksi Raahen Porvari- ja Kauppakouluun. Saari on monen muun tavoin jossain vaiheessa sanonut, että ei ikinä. Saaren kohdalla ei ikinä tarkoitti kaupan kassaa.

–Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Valmistuin keväällä ja aivan mahtava fiilis, että on päässyt töihin, vaikka onkin nyt kesälomituksia, Saari kertoo.
Opiskelemaan lähtö ei ollut aivan helppoa. Aikatauluihin oli sovitettavana lapset ja yrittäjämies. Opiskelun alkuvaiheessa Piia Saari oli vielä pari kuukautta sairaslomalla leikkauksen takia.

–Hyvin kaikki meni kuitenkin eteenpäin niin kuin oli suunniteltu opiskelun suhteen. Aikuisopiskelu on hyvin joustavaa ja hyvin saatiin perhe-elämäkin soviteltua, Saari sanoo.
Piia Saari pääsi opiskelemaan uutta alaa paljon tekemällä töitä.
–Opin tekemällä paremmin. Teoria oli tärkeää myös ja tietyt jutut halusi lukea tarkemmin, mutta tekeminen on itselle paras vaihtoehto, Saari sanoo.

Opiskelun aikana Piia Saari suoritti ensimmäisen harjoittelujakson Raahen kaupungin hanketoiminnassa. Jälkimmäisen jakson Saari teki Lappasten K-Marketissa, josta tuli sitten myös töitä ainakin kesäksi.
–Kauppias kysyi haluaisinko jäädä tekemään kesälomituksia. Se oli luonteva jatko. Olen tykännyt työstä hirveän paljon. Saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, Saari sanoo.

Työpaikka antaa Piia Saarelle uskoa, että töitä on tulevaisuudessakin. Välillä hän ehti pohtia kysymyksiä, joiden kanssa moni muukin on joutunut painimaan.
–Ikää on kohta 49 vuotta. Välillä oli jo epätoivoinen olo, että onko enää töitä. Tässäkö tämä työelämä nyt oli, Saari muistelee.
Pienessä kaupassa työntekijät pääsevät tekemään monipuolisesti kaikkea. Vastuu on myös suuri, kun työntekijät tekevät vuoronsa yksin ja tehtäviä pitää asettaa arvojärjestykseen.

–Pullokone huutaa ja kassalla on kymmenen ihmistä jonossa. Alkuun jännitti, mutta äkkiä tilanteisiin tottuu ja aika menee todella nopeasti töissä, Saari Sanoo.
Piia Saari on myös oppinut jättämään työn taakseen työvuoron jälkeen. Alkuun negatiivinen kommentointi jäi pyörimään mieleen vielä töiden jälkeenkin.

–Asioita ei saa ottaa itseensä. Alkuun mietti mitä oli tehnyt väärin, vaikka ei olisi tehnyt. Aika nopeasti sitä oppi, että ei kaikkea voi jatkuvasti murehtia ja kantaa kotiin, Saari kertoo.

Roy Viitanen